torstaina, syyskuuta 21, 2006

Under these circumstances

Näiden olosuhteiden alla. Päätin matkia Nyt-liitteen toimituspäällikköä Reetta Rätyä, joka aivan luvattoman usein suomenkielen ammattilaiseksi otsikoi plokikirjoituksensa englanniksi tyyliin "Wet sand", "Country girl" tai "Hump de pump". Hänellä on myöskin sellainen käsitys, että "oikeisiin blogeihin" (R. Rädyn itsensä käyttämä muoto) päivitellään omia ja muiden mietteitä ajankohtaista ilmiöistä politiikkassa ja muualla yhteiskunnassa jne. yms. pyydellen näin itse anteeksi sitä, että käskee ostamaan Hesarin uuden lempilapsen Zen Cafen levyn kutsuen samalla omaa plogiaan "vain tällaiseksi hömppäblogiksi". Mullakin on sitten vaan tällanen hömppaploki. Näiden olosuhteiden alla ei ole tarvetta muuhun.
Olosuhteiden alla olen muuttunut itkeväksi uruputtajaksi aiheuttaen käytökselläni ryppyjä rakkauteen. Oman epävarmutensa kohtaaminen on pelottavaa. En ole tottunut sellaiseen ja siksi suistun oikopäätä raiteiltani. Tunnetilojen äärilaitoja. Olen ollut (ja olen yhä) niin rakastunut, ettei mitään järkeä ja sitten yhdessä hetkessä mielen täyttääkin hirveä kauhu "toi ei rakasta mua, ainakaan niin!!". Sitten se kauhu pistää menemään ja purkautuu hysteerisenä nyyhkyttämisenä ja toisen osapuolen epäreiluna syyttelynä ja kyseenalaistamisena. Loppuhuipennukseksi pikku pikku martyyri kaivautuu kuorestaan ja toteaa "Ei tälle mitään voi". No eihän sille voikkaan. Jos toinen ei rakasta, niin sitten ei rakasta. Siitä on vaan epäreilua ruveta syyttämään. Toisaalta itselleen pitää osata perusteltua rakkautta vaatia (tämä kuulostaa järjettömältä ja täysin ristiriitaiselta, syyttäkää vaan skitsofreeniseksi..). Luulin päässeeni näistä itsekontroloimattomista tunnekuohunnoista murrosiän ylitettyäni. Silloin olin sitä mieltä, että se, murrosikä on pahinta mitä minulle oli siihen astisen elämäni varrella tapahtunut, johtuen juuri tuosta edellä mainitusta kuohunnasta. Onhan se hienoa, että on kyky tuntea. Miksi pitää olla syntynyt näin helkkarin kiivasluontoiseksi?!? Eli; mitä sitä turhia kontrolloimattomuutta potemaan, olen olosuhteiden uhri! Tästä päästäänkin mukavalla aasinsillalla siihen, että perimmäinen syy on vanhemmissani! Mahtavaa! Siltikin omaa rakkauttuttaan täytyy pystyä perustelemaan, under any circumstances.

1 kommentti:

xxxxxxxxxxxxxxx kirjoitti...

Moi muru! Mulla on ollut hieman samoja ahdistuksen aiheita viimeaikoina kun sulla, mutta paatin, etta mies rakastakoon ihan miten vaan kunhan vaan rakastaa.Mittaria rakkauden maaraan kun ei ole keksitty. Tuun suomeen varmaan marraskuussa. Haluun sitten pistaytya sun uudessa kaupunkikampassa. Mulla on usein ikava. Puspus.