Tänä syksynä on ollut hämmentävän paljon hyvästejä. Muriel paineli Aasiaan, H-K meni Pariisiin ja Pimpinssi marjastaa Outokummussa piimäviiksin. Elena, Iitu ja Erika olivat vain lomalla Suomen kesässä ja Jaana, aina ja ikuisesti Turussa. Jarkko, Sasha ja Heli vaan Manselaistuvat Teltsu muassaan. Veera laskee päiviä Rioon ja Lauri Saksaan. Oljakin katselee tätä nykyä Suomen Chigacoa, the Lahtista. Kesällä kaikki oli hetken tässä ja sen jälkeen sinkoilivat kukin tahoilleen. Olo on turta. En oikein osannut itkeä kenenkään lähtöä. On tietenkin kurjaa, ettei nähdä, ja tietenkin siitä oli ja on vähän paha mieli. Ei mua siltikään itkettänyt. Olen liiaksi onnelinen heidän kaikkien puolestaan ja kateellinen heidän rohkeudestaan. Ja parasta kaikista on nähdä kauan poissa ollut ystävä uudelleen ja tuntea jälleennäkemisen riemua. Kaikki tuntuu silloin niin erikoiselta ja erilaiselta. Ihana on tunne, kun voi vihdoin jakaa jonkin tärkeän kokemuksen juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on sen halunnut jakaa jo niin kauan, tietäen jutun mahdollisen huumorin tai koomisuuden vetoavan juuri sillä tietyllä, niin tutulla tavalla juuri häneen. Tai vaihtoehtoisesti hädän hetkellä ottaa vastaan ne hyväksi havaitut ja kannustavat neuvot ja tuen. Se tunne tuo jännittävällä tavalla pysyvyyttä. Kaikki on taas sen hetken tässä. On myöskin herkullista kuulla heidän koettelemuksistaan ja kokemuksistaan. Ylitse tursuileva ihminen täynnä uutta on hienoa katseltavaa, eikö? En millä tavalla väheksy sitä, miten joillakin on siellä kaukana ja lähellä poissa toisinaan ihan paskaa. Ainahan sitä kai pääsee takaisin, jos siltä sattuu tuntumaan, vaikka vaan ottamaan uudelleen vauhtia. Minä ainakin odotan syli avoinna kaikkia palaavia, oli sen paluun syy sitten mikä ikinä. Tervetuloa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kylläpäs neiti on saanut itselleen hienon postinumeron. Onnittelut! (terv.33900 TRE)
Niistä kokoomusnuorista: nämä neljä tapaamaani yksilöä vaikuttivat ihan järkeviltä tapauksilta, vaikka myönnän että kokoomusnuorten ideologian punainen lanka onkin hieman hakusessa. Helsingissä törmäsin monasti muutamiin ressunorssilärkän-ihmisiin Ralph Laurenin farkuissa, jotka olivat KOK-jäseniä ihan vaan siksi koska "iskäkin on" ilman mitään varsinaista (ja poliittista) pointtia. Allekirjoitan myös sen, että oman mahd. porvariutensa korostaminen on mennyt vähän överiksi näiden ihmisten keskuudessa. Eli ei hätää, dear Alma. Suhtaudun toimintaan tutkivan journalistin kriittisin silmin. Politiikka on kiinnostava temmellyskenttä.
S'on moro Alma. Kiitti hostel Robbanin majoituspalvelusta, vaikka visiitti jäi vähän lyhkäseksi. Mä sanon kyl: ei pidä dramatiseerata ihmisten lähtöjä. Oké, Muriel ei kyllä sieltä Mongoolian tasangoilta helposti kirmaa Suomeen, mutta täältä päin kyllä pesee. Tuun varmaan taas ens viikonloppuna, sarjismessut kutsuu. Meibi teille? Niin, mut mun poitti on se, että kun ihmiset muuttaa muualle, niitä saattaa nähdä jopa ENEMMÄN ja PAREMMIN. Kun on samassa kaupungissa, kaikki kaverit on olemassa, törmäiltävissä, hillumassa siellä jossain, ja niitä ei tule nähtyä sillai ANTAUMUKSELLA. Mutta kun on tällainen harvinaisempi vieras, niin sitten paraatitorvet raikaa ja enkelitkin nauraa. PAitsi on se helvetin rasittavaa kun kaikille pitäis jauhaa jotain kuulumisia, ei voi vain tiäkköö "jatkaa siitä mihin jäätin". Tulipa vuodatus. OOt rakas immeinen!
Alina. Mä kommentoin.
Varo kokoomusnuoria, nainen. Ne on ihan hulluja.
Lähetä kommentti