torstaina, heinäkuuta 13, 2006

Kateellinen

-Asikaspalvelu
-No täältä mökiltä soittelen, Tauno täällä
-No hei
-Sitä mie vaan, että jäähään tänne Saimaalle viel pariks viikkoo, on nii hyvät ilimat. Tässä verannalla mie istuksin, ku tuuli niin hyvästi puhaltelloot tuolt järvelt päite. Nii, et voisiks sie jatkaa sitä meijä osotteenmuutost tänne nii, viel toistaseksi määrittelemättömäksi ajaksi, onnistuuks tuo?
-joo, kyllä onnistuu. Oletteko sitten uudelleen yhteydessä, kun tiedätte tarkemmin paluupäivän?
-juu juu, ku ei myö tosiaan viel tiietä, ku ei kesäl kuulu olla aikataului tuol viissii, kattoo ny mite nuo ilimatkii täs... Onks siul yhtää lommaa, vai istuksie koko kesä siel toimistos?
-no, lomat tuli jo pidettyä keväällä kun pääsykokeisiin luin.
-joo-o, joo-o on se semmost. Kuule oikee hyvvää kesä jatkoo siulle ja ooha sieki vähä auringos ettet iha kalpiaks jää!
-joo, kiitos samoin, yrittellään ruskettua..
¤click¤ ja puhelu loppuu.....

Olen kateudesta kukertava. Vituttaa aivan armottomasti! Kuluttaa nyt kesäänsä näin! Miksi olen ollut niin tyhmä lapsi, etten ole osannut ollenkaan arvostaa niitä lapsuuden pysähtyneitä mökkikesiä, jolloin ihanointa oli se, ettei ollut mitään tekemistä? Silloin se tietenkin oli kamalinta. Kaikista tylsintä sen jälkeen kun seuranpitäjäni Lapinkoira Inkakin kuoli. Tässä on aika monta kaljaista Helsingin kesää jo nähty, kuten Asta ja Anna olivat todenneet päätyessään ensi kesän lokoisiin mökkisuunnitelmiin. Haluan olla Kasino ja muuttaa kuuhun. Sykkyrän mykkyrään kraateriin.

1 kommentti:

Maija&Heli kirjoitti...

"ihanointa"

Mut kukaan ei puhu kuten sä.
Tässä vähän piristystä, jonka taas etsiskelin sunnuntaisen työpäiväni lomassa:

"Kakskytkaks ja nelkytviis on juna mennyt viimeinen, mut siitä viis.
Raide kaks, jo puolikuus, on aamulla taas lähdössä uus.
Tää yö nyt ollaan vaan ja hengaillaan.
Ei mennä nukkumaan.
Asemalla soitellaan ja svengaillaan, kun junaa odotetaan.

Se viimene juna mun laukun vei.
Junilla on kiire mulla ei.
Elämän junaan aina mennä mukaan saa.
Nolla kaks jo kello käy. Me asemalla kahden vain, ei muita näy.
Tunnin kaks on soinut blues ja aamuun aikaa on ikuisuus.

Tää yö nyt ollaan vaan ja hengaillaan.
Ei mennä nukkumaan.
Asemalla soitellaan ja svengaillaan, kun junaa odotetaan.

Se viimene juna mun laukun vei.
Junilla on kiire mulla ei.
Maailman kuvaa muutenkin voi laajentaa.
Raide kaks ja aamu uus, nyt myöhästyttiin uudestaan on kello kuus.
Tuonnemmaks kun matka jää, niin jatkuu meidän tunnelma tää.

Tää päivä ollaan vaan ja hengaillaan.
Koko päivä soitellaan ja svengaillaan.

Tää päivä ollaan vaan ja hengaillaan.
Ei mennä nukkumaan.
Koko päivä soitellaan ja svengaillaan.
Kun junaa odotetaan, kun junaa odotetaan. "

btw. On hyvä vittuuntua, koska siitähän ei ole kuin ylämäkeä.
Joo, optimismi vaan kasvaa.