Ytimeen ilman rojua

Edessä on taasen muutto. Pikkiksen pölyt tuntuvat kaikesta huolimatta hieman ankelata jättää taakseen. On hyvä tässä vaiheessa todeta fraasi "en päivääkään vaihtaisi pois". Totta se on. Kuluneena aikan on kyllä tullut vastaan muutamia kasvun paikkoja ja välillä olen ollut niin valmis laittamaan pillit pussiin kaikkien kanssa, mukaanlukien rakas itseni. Nyt hypätään toiseen kimppakämppään ja suoraan ytimeen, kaupungin keskustaan. Uudet kämppikseni ovat vallan mainiota porukkaa ja Juliakin on lähellä. Meillä on myös oma piha.. Aika Luks..

Olen taipuvainen miettimään elämäni sykleissä. Kaikki projektit alkavat aina huomenna. "Hoidan tämän asian sitten, kunhan olen saanut jonkun toisen järjestykseen"-mentalitetti ei ole kovinkaan pitkäkestoista ajattelun havinaa. En esimerkiksi ole siivonnut huonettani moneen aikaan, sillä "kohtahan mä kuitenkin muutan". Siellä sitten istun luovassa kaaoksessa hengitäen pölyä suut ja silmät täyteen. Täytyy välillä oikein ihmetellä omaa tyhmyttään. Mutta hei, nyt kun muutan niin tilannehan toki muuttuu ja heti. Rupean intona siivoamaan ja pidän tämän tavan myös yllä. Parketitkin on jo vahattu ja kaikki kaapit pyyhitty. Ikkunat pitää vielä pestä. Ei turhaa roinaa, tervetuloa zeniläisyys! Jokainen muuttaja tietää aivan hyvin, että viimeiset laittioille lojumaan jääneet tavarat muuttolaatikoiden jälkeen voisi vetää lumikolalla roskikseen. Silti se on niin vaikeaa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Kun sitten jouluna herään tavarakasan alta pettyneenä omaan järjestelmällisyyden puutteeseeni, niin eipä hätää. Ovella on jo uusi vuosi ja voin lopettaa jälleen kerran tupakoinnin ja alkaa terveellisemmän elämän siivoten säännöllisesti, ilman turhaa roinaa! Tiedän ettei tämä kai kuitenkaan koskaan toteudu. En ehkä vaan ole "sellainen ihminen".